Taidetta erämaan sylistä
Tervetuloa taiteen äärelle, jossa arktinen hiljaisuus, pohjoinen valo ja villi luonto sulautuvat kuviksi. Olen Hennu Käki, taiteilija Lapin sydämestä, missä jokainen päivä alkaa metsän hengityksellä ja päättyy tuntureiden hiljaisuuteen.
Luonto on minulle koti, innoittaja ja ikuinen tarinankertoja. Teen taidetta pyrografian, akryyli- ja öljyvärien keinoin – joskus abstraktina virtauksena, joskus herkkinä yksityiskohtina. Jokainen työ on kuin viesti luonnosta, sen kiertokulusta, hetkellisyydestä ja ikiaikaisuudesta.
Teokseni sopivat niin lahjaksi, kotien seinille kuin luonnonystävän iloksi. Jos tunnet pohjoisen kutsun, saatat löytää täältä jotain, joka puhuttelee sinua syvemmin.
Minun tarinani
Olen aina rakastanut piirtämistä. Silti uskoin pitkään kyynisiä sanoja, joiden mukaan taiteella ei voisi elää. Pidin kuitenkin kiinni rakkaasta harrastuksestani ja käytin piirtämistä keinona selvitä elämäni vaikeista vaiheista.
Kun ymmärsin, ettei kaupungin rytmi sopinut luonnonläheiselle sielulleni, muutin mummoni luo, aivan korpimetsän laidalle. Tarvitsin selvästi tauon – aikaa hengähtää ja palautua, jotta kuulisin taas, mitä sisimpäni halusi kertoa.
Ja se alkoikin puhua heti, kun pääsin takaisin luonnon äärelle.
Jalkani veivät minut päivittäin metsään, aivan kuten lapsena. Varhaisin muistoni onkin siitä, kun näin metsän ensimmäistä kertaa – ja rakastuin heti. Eräänä päivänä näin viirupöllön lentävän metsätien yli. Se istahti läheisen puun oksalle, ja jäin tuijottamaan sitä. Se tuijotti takaisin – enkä usko unohtavani tuota katsetta koskaan.
Palattuani kysyin mummoltani, saisinko sahata oksan hänen koripajustaan. Sain luvan. Sahasin oksan pieniksi paloiksi ja aloin vuolla niistä pieniä pöllöjä mummoni vanhan saunan lattialla. Maalasin ne akryyliväreillä. Siitä hetkestä lähtien puun kanssa työskentely vei minut mukanaan.
Myöhemmin tapasin miehen, johon rakastuin koko sydämestäni. Muutin pian hänen luokseen, metsän laitaan. Innostuimme yhdessä kunnostamaan vanhaa villiintynyttä puutarhaa. Hoitamattoman kasvuston alta paljastui upeita vanhoja kukkia, joita vaalimme rakkaudella.
Eräänä päivänä poltimme roskia, ja mieheni oli kantamassa nuotioon lautaa. Minulle se ei kuitenkaan ollut roskapuuta – se oli taulupohja. Huusin: “EI SITÄ! Teen siitä taulun!” Siinä syntyi ensimmäinen puutauluni: Kahden suden matkaa opastaa korppi.
Mutta onnemme katkesi yllättäen.
Pian tämän jälkeen mieheni menehtyi äkillisesti työtapaturmassa. Kaikki romahti.
Elin puoli vuotta kuin sumussa, kunnes eräänä yönä – suden hetkellä – heräsin ja tein päätöksen: muuttaisin yksin Lappiin kissani kanssa. Asetuin sen joen rannalle, johon mieheni tuhkat oli laskettu. Oli pakko jatkaa. Ja niin minä jatkoin – koska päätin niin.
Täällä pohjoisessa minua inspiroivat edelleen luonto, eläimet, elämän kauneus ja karheus – ja ajatus siitä, että ehkä oma tarinani voi lohduttaa ja rohkaista myös muita, jotka ovat kokeneet kovia.
Taidettani ja tarinaani voit edelleen seurata Instagramissa. Tule mukaan matkalleni tuntureiden, jokien ja järvien, sekä upeiden pohjoisten laaksojen vaihtuviin vuodenaikoihin.
Kiitos kun olet olemassa.
